Miksi kaikki palatsit katsovat salmeen

Ensin ulos Kultaisesta sarvesta

Oma iltamme alkaa ennen Bosporia. Laivaan noustaan Cibalissa Kultaisen sarven vanhankaupungin puoleisella rannalla, ja ensimmäinen osuus on itse lahti: ulos Atatürkin sillan ja Galatan sillan ali, Galatan torni Karaköyn yllä toisella puolella ja Süleymaniye — Sinanin suuri moskeija 1550-luvulta — toisen puolen taivaanrannassa. Sitten laiva kiertää Topkapın alapuolisen niemen, Sarayburnun, ja kääntyy pohjoiseen salmeen. Se on hyödyllinen johdanto: sisäänpäin kääntynyt vanha kaupunki kukkulallaan vesiltä nähtynä juuri ennen kuin 1800-luku alkaa avautua rannalla.

Dolmabahçen palatsi

Avattiin vuonna 1856 sulttaani Abdülmecidille, ja sen rakensivat Balyanit, armenialainen suku, joka toimi hovin arkkitehteina suurimman osan vuosisataa. Se maksoi summan, jota valtionkassalla ei oikeastaan ollut, mikä on osa sen tarinaa. Yhtä aikaa barokkia, rokokoota ja uusklassismia, se oli osmanivallan keskus imperiumin viimeiset vuosikymmenet, ja Atatürk kuoli sen vedenpuoleisessa makuuhuoneessa vuonna 1938 — minkä vuoksi palatsin kellot on perinteisesti asetettu aikaan 09:05.

Vesiltä näet sen koko pituudessaan sekä laiturin koristeellisen portin ja kellotornin sen takana. Öisin se on valaistu, ja marmori saa vanhan paperin värin.

Çırağanin palatsi

Kilometrin verran ylempänä, ja viimeinen Bosporin rannalle rakennettu keisarillinen palatsi: valmistui vuonna 1871 sulttaani Abdülazizille, jälleen erään Balyanin suunnittelemana. Se paloi vuonna 1910, seisoi raunioina suurimman osan 1900-lukua ja rakennettiin 1990-luvulla uudelleen hotelliksi. Se on tämän reitin ainoa rakennus, jossa kaunis tarina ja surullinen tarina ovat sama tarina — sulttaanin palatsi, johon voi nykyään varata huoneen.

Ortaköyn moskeija

Virallisesti Büyük Mecidiye -moskeija, jonka samat arkkitehdit saivat valmiiksi 1850-luvun puolivälissä samassa uusbarokkisessa tyylissä kuin palatsit — mikä on moskeijalle epätavallista ja juuri sen idea. Se seisoo omalla pienellä niemellään Bosporin silta suoraan takanaan, ja yhdessä ne muodostavat Istanbulin ylivoimaisesti kuvatuimman sommitelman. Vesiltä näet sen suoraan edestä heijastuksineen, ja se on postikorttien versio.

Bosporin silta

Ensimmäinen koskaan salmen ylittänyt silta, avattu vuonna 1973 ja nykyään virallisesti nimeltään 15. heinäkuuta marttyyrien silta. Hieman yli kilometri riippuvaa ajorataa, joka yhdistää Euroopan Aasiaan, ja öisin sen valot vaihtavat väriä. Sen alitse kulkiessa useimmat kannella olijat lakkaavat puhumasta.

Bebek

Kaareva lahti täynnä rantakartanoita, kahviloita ja rantabulevardi — rauhallinen, kallis asuinalueiden Bosporinsalmi eikä monumentaalinen. Katsomisen arvoinen, koska suurin osa tästä rantaviivasta näyttää todellisuudessa tältä silloin, kun se ei ole palatsi.

Rumeli Hisarın linnoitus

Ja sitten sävy muuttuu täysin. Rumeli Hisarı ei ole 1800-luvulta eikä koriste: Mehmed II pystytti sen vuonna 1452 noin neljässä kuukaudessa salmen kapeimpaan kohtaan katkaistakseen Konstantinopolin yhteyden Mustallemerelle. Kaupunki kukistui seuraavana keväänä. Kolme valtavaa tornia ja muuri, joka laskeutuu suoraan rinnettä alas veteen, valonheittimin valaistuna öisin, ja laivasta näet sen niin kuin se oli tarkoitettu nähtäväksi — sellaisen aluksen paikalta, jota ei aiota päästää ohi. Se on reitin ainoa rakennus, joka on suunniteltu näyttämään laivasta katsottuna uhalta.

Beylerbeyin palatsi

Kesäpalatsi, joka valmistui vuonna 1865 Abdülazizille: Dolmabahçea pienempi ja hillitympi, rakennettu vieraiden vastaanottamiseen eikä hallitsemiseen. Ranskan keisarinna Eugénie asui täällä vuonna 1869 matkallaan avaamaan Suezin kanavaa, ja kerrotaan, että hän teetti huoneensa ikkunat Pariisissa uudelleen samanlaisiksi. Palatsi on suoraan Bosporin sillan alla Aasian puolella, mikä tuottaa oudon ja varsin onnistuneen vastakkainasettelun vuosista 1865 ja 1973 yhdellä silmäyksellä.

Üsküdar

Kaupungin aasialainen sydän ja paljon vanhempi kuin mikään sitä vastapäätä — tämä oli Khrysopolis, kreikkalainen kaupunki, ennen kuin Konstantinopolia oli olemassakaan. Ranta on tiivis, matala ja vilkas, ja Sinanin vuonna 1548 valmistunut Mihrimah Sultanin moskeija seisoo aivan lauttalaiturin vieressä. Jos Euroopan ranta on esiintyvä 1800-luku, Üsküdar on kaupunki, joka hoitaa arkeaan.

Neitsyttorni

Pieni torni omalla luodollaan aivan Üsküdarin edustalla, ja viimeinen maamerkki, jonka ohitat ennen kuin laiva kiertää vanhan kaupungin kärjen ja kääntyy takaisin Kultaiseen sarveen. Tuolla kalliolla on ollut jotain antiikista asti — maksupiste, tulliasema, majakka, karanteeniasema — ja nykyinen rakennus on pääosin 1700-luvulta. Sen legendan jokaisessa versiossa on ennustus, prinsessa ja käärme, eikä kaksi opasta kerro sitä samalla tavalla.

Ohitamme sen tarpeeksi läheltä, että se näkyy kunnolla valaistuna, ja tarpeeksi kaukaa, että se säilyttää ääriviivan, jonka kaikki tunnistavat.